Tuomaristo
Säveltäjä, kapellimestari Atso Almila, säveltäjät Markus Fagerudd, Kimmo Hakola, Kirmo Lintinen ja Lotta Wennäkoski
kuvaaja: Sami TirkkonenAtso Almila
on monipuolinen säveltäjä ja kapellimestari, joka on toiminut perinteisen ohjelmiston lisäksi myös mm. teatterin, oopperan, uuden musiikin ja nuorten soittajien parissa. Almilan sävellysten tyylillisenä perustana on uusklassismia lähellä oleva vapaatonaalisuus, josta ilmaisu laajentuu eri suuntiin, kuten perinteisiin tonaalisiin ihanteisiin, kevyestä musiikista lainattuihin aineksiin tai jyrkempään modernimpaan suuntaan. Almilan sävellystuotanto käsittää viisi oopperaa, kolme sinfoniaa, teoksia sinfonia- ja puhallinorkesterille, konserttoja useille soittimille sekä kamari-, teatteri- ja elokuvamusiikkia.Almila on työskennellyt kapellimestarina Tampereen kaupunginorkesterissa vuosina 1987-1989, Joensuun kaupunginorkesterissa vuosina 1993-2000 ja Kuopion kaupunginorkesterissa vuosina 1995-2000 ja vuodesta 2007 alkaen orkesterin toisena kapellimestarina. Hän oli Seinäjoen kaupunginorkesterin päävierailija vuosina 2000-2009 ja vuodesta 2010 lähtien hän on ollut Joensuun kaupunginorkesterin taiteellinen neuvonantaja. Almila toimi Sibelius-Akatemian orkesterinjohdon yliassistenttina vuosina 1991-2002 ja kapellimestariluokan lehtorina vuosina 2002-2010. Almila vierailee kapellimestarin ominaisuudessa säännöllisesti Suomen oopperayhdistyksissä, Suomen Kansallisoopperassa sekä sinfonia- ja puhallinorkestereissa. Ulkomailla hän työskentelee eniten Ruotsissa, Irlannissa ja Sveitsissä.
Almila toimi 1990-luvulla kaksi peräkkäistä kautta Valtion säveltaidetoimikunnan jäsenenä. Vuonna 2005 hänelle myönnettiin valtion viisivuotinen taiteilija-apuraha ja syksyllä 2006 Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n kultainen kunniamerkki Suomen orkesterielämän hyväksi tehdystä työstä. Pohjois-Savon taidetoimikunnan taidepalkinto hänelle myönnettiin vuonna 2010.
kuvaaja: Saara VuorjokiMarkus Fagerudd
Markus Fageruddin säveltäjäpersoonan taustalla on käytännön musisointi. Työskentely musiikin parissa ei ole koskaan rajoittunut Fageruddilla vain tiettyyn musiikinlajiin. Tänä päivänä Fagerudd tunnetaan ensisijaisesti taidemusiikkiin perehtyneenä säveltäjänä, mutta nuoruusiällä hänen ominta alaansa oli rock-musiikki. Jo nuoresta Fagerudd toimi säveltäjänä ja teatterimuusikkona ensin Wasa Teaterissa ja sittemmin KOM-teatterissa. Fagerudd opiskeli Sibelius-Akatemiassa musiikkikasvatusta ja myöhemmin sävellystä Olli Kortekankaan ja Kalevi Ahon johdolla.
Ennen valmistumistaan hän opiskeli vuoden Karlsruhen musiikkikorkeakoulussa Wolfgang Rihmin oppilaana. Kiinnostus absoluuttisen musiikin säveltämiseen ajoi Fageruddin klassisen konserttimusiikin pariin. Hän ei kuitenkaan jättänyt teatterimusiikkia, vaan laajensi toimintaansa entisestään mm. pianistina Free Okapi –yhtyeessä, joka on erikoistunut ohjattuun improvisaatioon.
Fageruddin tähänastisen tuotannon voi jakaa karkeasti kahteen tyylikauteen. Ensimmäisen kauden merkkiteoksia ovat Ingrepp I (1990), Ingrepp II (1990), Yksitoista kerrosta (1992) ja Fresco (1994) kamariorkesterille. Tässä vaiheessa syntyi myös helpommin lähestyttävää ja käytännönläheistä musiikkia, kuten lastenmusikaali Reea Ruu (1992). Uusi tyyli avautui Ingrepp III –kvinteton (1995) myötä. Tärkeä teos Fageruddin tuotannossa on tuuballe ja orkesterille sävelletty Iigo-Iigo (1998). Viimeisten vuosien merkkiteos on ollut Savonlinnan Oopperajuhlilla vuonna 2008 kantaesitetty perheooppera Seitsemän koiraveljestä. Fageruddin musiikin kulmakiveksi on vakiintunut vankka dramaturginen ilmeikkyys, jossa musiikilliset hahmot elävät kiehtovina ja ilmaisuvoimaisina. Uransa aikana Fagerudd on toiminut Lappeenrannan kaupunginorkesterin sekä vuodesta 1997 lähtien Vaasan kaupunginorkesterin nimikkosäveltäjänä.
kuvaaja: Stefan Bremer
Hakola on säveltänyt mm. kolme oopperaa (Marsin mestarilaulajat, Sinapinsiemen ja Vierivä kivi), pianokonserton (ke 1996 Helsingin juhlaviikoilla), valtaisan menestyksen saavuttaneen klarinettikonserton (ke 2001) ja Yhdysvalloissa kantaesitetyn ja levytetyn kamarikonserton (ke 2002). Yksi Hakolan laajamittaisimmista töistä on oratorio Le Sacrifice, joka esitettiin Pariisissa vuonna 2002. Teos oli yksi kolmesta Teosto-palkinnon saajista vuonna 2003. Hakolan viimeaikaiseen tuotantoon sisältyvät mm. Valoa reunat mezzosopraanolle, harpulle ja jousiorkesterille (2007), Kivi-laulut (2007) ja jousitrio “Ein Engel hat mich angesehn” (2008).
Säveltämisen ohella Hakola toimii kapellimestarina ja esiintyvänä taiteilijana. Hän on ollut pitkään Joensuun kaupunginorkesterin nimikkosäveltäjä. Hakola toimi vuosina 1999–2006 Musica nova Helsinki -festivaalin ja vuosina 2005–2007 Helsingin kamarikuoron taiteellisena johtajana. Hakolan musiikkia on levytetty mm. Ondine- ja Innova Records -levymerkeille.
kuvaaja: Kimmo Tähtinen
Syksystä 2009 lähtien Lintinen on vastannut UMO:n koko ohjelmiston suunnittelusta yhdessä Kari Heinilän kanssa. Viime vuosina Lintinen on työskennellyt kapellimestarina myös UMO:n ulkopuolella (mm. Avanti!, Tapiola Sinfonietta, Oulu Sinfonia, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri, Lapin kamariorkesteri, Tampere Filharmonia ja RSO). Säveltäjänä, sovittajana, instrumentalistina ja kapellimestarina Lintinen on tutustunut erimuotoisiin ja -tyylisiin instrumentteihin ja kokoonpanoihin. Vuosituhannen vaihteesta lähtien säveltäminen on muodostunut Lintisen päätyöksi. Toistasataa sävellystä käsittävä teosluettelo kattaa laajan kirjon muotoja ja tunnelmia lastenlauluista oopperaan, pedagogisista pikkukappaleista elokuvamusiikkiin, tanssimusiikista dodekafoniaan sekä jazzista barokki-allusioihin. Suurin osa hänen tuotannostaan edustaa länsimaisen vakavan musiikin perinnettä. Pääteoksiin kuuluvat kaksi pianokonserttoa (2008 ja 2009), sellokonsertto (ke Pekingissä 2010), viulukonsertto Puustokokemuksia (2010), kuoro- ja orkesteriteos Cantata proverbiorum (1999), Mobile festivo sinfoniaorkesterille (2003), ’konsertoiva madrigaali’ David ja Batseba laulusolisteille ja barokkiorkesterille (2001) sekä kaksi oopperaa: lapsiyleisölle suunnattu Voi vietävä! (2000–2001) ja kokoillan tragikomedia, barokkiooppera Fitness (2005–2007). Levy-yhtiö Alba julkaisi helmikuussa 2009 levyllisen Lintisen kamarimusiikkia.
Lintinen on opettanut vuosina 1989–2007 Sibelius-Akatemian jazzosastolla mm. sävellystä ja länsimaisen taidemusiikin historiaa. Hän on ollut perustamassa ja toiminut vuosina 2001–2005 saarijärveläisen Kirmot-kulttuuritapahtuman taiteellisena johtajana. Sibelius-Akatemian SibaFest-konserttikokonaisuuden ja Avantin Suvisoiton taiteellisena johtajana hän toimi vuonna 2008. Lintiselle myönnettiin vuonna 2003 Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinto ja vuonna 2008 valtion säveltaidetoimikunnan viisivuotinen taiteilija-apuraha.
kuvaaja: Maarit Kytöharju
Wennäkoski on vakiinnuttanut paikkansa suomalaisten säveltäjien joukossa, ja hänen teoksiaan esitetään jatkuvasti Suomessa ja ulkomailla. Wennäkosken uran ensimmäinen tärkeä virstanpylväs oli oma sävellyskonsertti Musica nova Helsinki –festivaalilla vuonna 1999. Helsingin juhlaviikoilla 2003 kantaesitetty Wennäkosken näyttämöteos N (Naisen rakkautta ja elämää) oli Suomen ehdokkaana vuoden 2004 Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon saajaksi.
Wennäkosken viimeaikaisista töistä tärkeimpiä ovat Radion sinfoniaorkesterin tilaama huilukonsertto Soie (2009) sekä pakkoprostituutiota käsittelevä monodraama Lelele, jonka kantaesitys oli Musica nova Helsinki -festivaalilla helmikuussa 2011.
Wennäkoski toimi Tampere Biennalen taiteellisena suunnittelijana vuosina 2008–2010. Alba Records julkaisi vuonna 2008 Wennäkosken kamarimusiikkia sisältävän äänitteen Culla d’aria.
Ennen valmistumistaan hän opiskeli vuoden Karlsruhen musiikkikorkeakoulussa Wolfgang Rihmin oppilaana. Kiinnostus absoluuttisen musiikin säveltämiseen ajoi Fageruddin klassisen konserttimusiikin pariin. Hän ei kuitenkaan jättänyt teatterimusiikkia, vaan laajensi toimintaansa entisestään mm. pianistina Free Okapi –yhtyeessä, joka on erikoistunut ohjattuun improvisaatioon.
Fageruddin tähänastisen tuotannon voi jakaa karkeasti kahteen tyylikauteen. Ensimmäisen kauden merkkiteoksia ovat Ingrepp I (1990), Ingrepp II (1990), Yksitoista kerrosta (1992) ja Fresco (1994) kamariorkesterille. Tässä vaiheessa syntyi myös helpommin lähestyttävää ja käytännönläheistä musiikkia, kuten lastenmusikaali Reea Ruu (1992). Uusi tyyli avautui Ingrepp III –kvinteton (1995) myötä. Tärkeä teos Fageruddin tuotannossa on tuuballe ja orkesterille sävelletty Iigo-Iigo (1998). Viimeisten vuosien merkkiteos on ollut Savonlinnan Oopperajuhlilla vuonna 2008 kantaesitetty perheooppera Seitsemän koiraveljestä. Fageruddin musiikin kulmakiveksi on vakiintunut vankka dramaturginen ilmeikkyys, jossa musiikilliset hahmot elävät kiehtovina ja ilmaisuvoimaisina. Uransa aikana Fagerudd on toiminut Lappeenrannan kaupunginorkesterin sekä vuodesta 1997 lähtien Vaasan kaupunginorkesterin nimikkosäveltäjänä.
kuvaaja: Stefan BremerKimmo Hakola
Kimmo Hakola opiskeli sävellystä Sibelius-Akatemiassa Einojuhani Rautavaaran ja Eero Hämeenniemen johdolla. Hakolan teokset saavuttivat jo varhaisessa vaiheessa laajaa huomiota. Hän on voittanut Unescon säveltäjärostrumin kahdesti, vuonna 1987 ensimmäisellä jousikvartetollaan ja kolme vuotta myöhemmin teoksellaan Capriole sellolle ja klarinetille. Hakolan musiikkia on soitettu monissa tärkeissä musiikkitapahtumissa mm. Los Angelesin Monday Evening -konserttisarjassa, New Yorkin Miller-teatterissa ja Tukholman kansainvälisellä säveltäjäfestivaalilla. Hakolan musiikille on leimallista intensiivinen musiikillinen draama, joka ei suostu tunnustamaan tyylillisiä tai ilmaisullisia raja-aitoja.Hakola on säveltänyt mm. kolme oopperaa (Marsin mestarilaulajat, Sinapinsiemen ja Vierivä kivi), pianokonserton (ke 1996 Helsingin juhlaviikoilla), valtaisan menestyksen saavuttaneen klarinettikonserton (ke 2001) ja Yhdysvalloissa kantaesitetyn ja levytetyn kamarikonserton (ke 2002). Yksi Hakolan laajamittaisimmista töistä on oratorio Le Sacrifice, joka esitettiin Pariisissa vuonna 2002. Teos oli yksi kolmesta Teosto-palkinnon saajista vuonna 2003. Hakolan viimeaikaiseen tuotantoon sisältyvät mm. Valoa reunat mezzosopraanolle, harpulle ja jousiorkesterille (2007), Kivi-laulut (2007) ja jousitrio “Ein Engel hat mich angesehn” (2008).
Säveltämisen ohella Hakola toimii kapellimestarina ja esiintyvänä taiteilijana. Hän on ollut pitkään Joensuun kaupunginorkesterin nimikkosäveltäjä. Hakola toimi vuosina 1999–2006 Musica nova Helsinki -festivaalin ja vuosina 2005–2007 Helsingin kamarikuoron taiteellisena johtajana. Hakolan musiikkia on levytetty mm. Ondine- ja Innova Records -levymerkeille.
kuvaaja: Kimmo TähtinenKirmo Lintinen
Kirmo Lintinen valmistui musiikin maisteriksi Sibelius-Akatemian jazzmusiikin koulutusohjelmasta vuonna 1997 pääaineenaan sävellys ja sovitus, jossa hänen opettajinaan olivat Jukka Linkola ja Eero Hämeenniemi. Lintisen näkyvintä muusikontyötä ovat olleet hänen lukuisat esiintymisensä solistina, yhtyemuusikkona ja kapellimestarina suomalaisissa jazz-, sinfoniaorkesteri- ja kamarimusiikkikokoonpanoissa. Vuodesta 1988 lähtien Lintinen on toiminut UMO:n pianistina, ja vuodesta 1994 pääasiassa kapellimestarina sekä ohjelmistojen suunnittelijana. Lintinen on johtanut UMO:a paitsi useilla kotimaan kiertueilla, myös ulkomailla sekä orkesterin lukuisilla CD-taltioinneilla.Syksystä 2009 lähtien Lintinen on vastannut UMO:n koko ohjelmiston suunnittelusta yhdessä Kari Heinilän kanssa. Viime vuosina Lintinen on työskennellyt kapellimestarina myös UMO:n ulkopuolella (mm. Avanti!, Tapiola Sinfonietta, Oulu Sinfonia, Keski-Pohjanmaan Kamariorkesteri, Lapin kamariorkesteri, Tampere Filharmonia ja RSO). Säveltäjänä, sovittajana, instrumentalistina ja kapellimestarina Lintinen on tutustunut erimuotoisiin ja -tyylisiin instrumentteihin ja kokoonpanoihin. Vuosituhannen vaihteesta lähtien säveltäminen on muodostunut Lintisen päätyöksi. Toistasataa sävellystä käsittävä teosluettelo kattaa laajan kirjon muotoja ja tunnelmia lastenlauluista oopperaan, pedagogisista pikkukappaleista elokuvamusiikkiin, tanssimusiikista dodekafoniaan sekä jazzista barokki-allusioihin. Suurin osa hänen tuotannostaan edustaa länsimaisen vakavan musiikin perinnettä. Pääteoksiin kuuluvat kaksi pianokonserttoa (2008 ja 2009), sellokonsertto (ke Pekingissä 2010), viulukonsertto Puustokokemuksia (2010), kuoro- ja orkesteriteos Cantata proverbiorum (1999), Mobile festivo sinfoniaorkesterille (2003), ’konsertoiva madrigaali’ David ja Batseba laulusolisteille ja barokkiorkesterille (2001) sekä kaksi oopperaa: lapsiyleisölle suunnattu Voi vietävä! (2000–2001) ja kokoillan tragikomedia, barokkiooppera Fitness (2005–2007). Levy-yhtiö Alba julkaisi helmikuussa 2009 levyllisen Lintisen kamarimusiikkia.
Lintinen on opettanut vuosina 1989–2007 Sibelius-Akatemian jazzosastolla mm. sävellystä ja länsimaisen taidemusiikin historiaa. Hän on ollut perustamassa ja toiminut vuosina 2001–2005 saarijärveläisen Kirmot-kulttuuritapahtuman taiteellisena johtajana. Sibelius-Akatemian SibaFest-konserttikokonaisuuden ja Avantin Suvisoiton taiteellisena johtajana hän toimi vuonna 2008. Lintiselle myönnettiin vuonna 2003 Suomen Jazzliiton Yrjö-palkinto ja vuonna 2008 valtion säveltaidetoimikunnan viisivuotinen taiteilija-apuraha.
kuvaaja: Maarit KytöharjuLotta Wennäkoski
Lotta Wennäkoski on opiskellut musiikinteoriaa ja sävellystä Sibelius-Akatemiassa ja Haagin Kuninkaallisessa konservatoriossa. Hänen opettajinaan ovat olleet Eero Hämeenniemi, Kaija Saariaho, Paavo Heininen sekä Louis Andriessen. Wennäkoski on toiminut Korvat auki -yhdistyksen puheenjohtajana vuosina 1996-1998, Suomen Säveltäjät ry:n jäsen hän on ollut vuodesta 1998.Wennäkoski on vakiinnuttanut paikkansa suomalaisten säveltäjien joukossa, ja hänen teoksiaan esitetään jatkuvasti Suomessa ja ulkomailla. Wennäkosken uran ensimmäinen tärkeä virstanpylväs oli oma sävellyskonsertti Musica nova Helsinki –festivaalilla vuonna 1999. Helsingin juhlaviikoilla 2003 kantaesitetty Wennäkosken näyttämöteos N (Naisen rakkautta ja elämää) oli Suomen ehdokkaana vuoden 2004 Pohjoismaiden neuvoston musiikkipalkinnon saajaksi.
Wennäkosken viimeaikaisista töistä tärkeimpiä ovat Radion sinfoniaorkesterin tilaama huilukonsertto Soie (2009) sekä pakkoprostituutiota käsittelevä monodraama Lelele, jonka kantaesitys oli Musica nova Helsinki -festivaalilla helmikuussa 2011.
Wennäkoski toimi Tampere Biennalen taiteellisena suunnittelijana vuosina 2008–2010. Alba Records julkaisi vuonna 2008 Wennäkosken kamarimusiikkia sisältävän äänitteen Culla d’aria.
